Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta isäni kuolemasta.  Oli hän toki sairastellut, mutta aina kuolema tulee yllättäen. Silloin ei ollut äitienpäivä.

Muistan kun vaimostani tuli äiti.  Ensimmäisenä äitienpäivänä hain aamulla innoissani torilla olevasta kukkakioskista vaaleanpunaisen, perinteisen äitienpäiväruusun.  Kautta rantain hän kohteliaasti ilmoitti, että antaa moisten "retkuleitten" jatkossa jäädä kauppaan.  Jos kukkia välttämättä, niin jotakin trendikkäämpää, kiitos.  Sen jälkeen ei meillä ole äitienpäiväruusua näkynyt.  Tänäänkin pöydällä oli kirja.

Aamukahvin kanssa oli perinteisistä lämpimistä katkarapuleivistä poiketen lämpimiä herkkusieni/pestogouda voileipiä.  Aika hyviä.  Lisäksi tyrni/valkosuklaakakku. Nam nam.

Viime yönä näin sotaisia unia.  Minulla oli iso- ja pienempi pistooli.  En saanut ketään hengiltä, onneksi.

Hyvää äitienpäivän jatkoa

Jacob

ps.  Yksi kyy oli taas liikkeellä, en ehtinyt lapioineni hätiin.