Huomenta ystävät.  Ihana aamu.  Haluatteko kuulla aamu-uneni?  Kerron sen siitä huolimatta.

Olin eräässä Perämeren rannalla olevassa pikkukaupungissa vaimoni kanssa.  Olemme asuneet tässä kaupungissa noin kymenen vuotta.  Meidän entisessä talossa "oli olevana" (näinhän unista aina kerrotaan) paljon ihmisiä, jotkin juhlat kait.  Seisolkeltiin miesporukassa ulkona.  Kysyin että mitäs tuolle lähinaapurille kuuluu, kun ketään ei näy?

Joku tiesi kertoa että isäntä on kuollut muutama vuosi sitten ja emäntä on sairaalassa huonona.  Kukaan ei tiennyt kuka talon nykyään omistaa.

Illalla lähdin jostakin syystä paikalliseen ravintolaan.  Siellä istui vaimoni jonkin ison naisporukan seurassa.  Luikahdin poispäin että hän ei huomaisi minua.  Ihmettelin miksi hänkin on siellä?

Koitti kotiinlähdön aika.  Ravintoja sijaitsi mäen päällä ja katu lähti suoraan alaspäin.  Takseja ei näkynyt.  Huomasin oven vieressä olevan potkukelkan ja ajattelin että sillä matka joutuu ripeämmin kuin kävellen.  Otin kelkan ja potkaisin vauhtia.  Kelkka luisti hyvin ja matka joutui.  Aloin ihmetellä kelkan hyvää luistoa, sillä huomasin että on kesä.

Jatkoa

Jacob