Tuli vaan Uusi Vuosi taas, nin kuin ennenkin.  Menestyksellistä sellaista kaikille.

Viime yönä näin oudon unen (taas).  Olin olevana jossakin verstaassa ja lähtevinäni sieltä omistajan kanssa polkupyörillä kotiin päin.  Pyöräni oli erittäin raskas ja hankala ajettava ja jäin koko ajan kaveristani jälkeen.

Pysähdyin lepäämään.  Yht´äkkiä huomasin tien vieressä ison henkilöauton joka oli täynnä pieniä neekeripoikia.  Ajattelin että jotakin kummaa tässä täytyy olla ja poistuin nopeasti paikalta.

Kuulin kuinka auton ovi takanani avautui.  Kun katsoin taakseni, lähelläni oli pieni poika joka työnsi käteeni jotakin pehmolelua  Jaha, taitaa olla kaupanteko mielessä, ajattelin.  Samassa poika mongelsi jotakin, mistä en saanut selvää.  Afrikan kieliä varmaan, ajattelin.

Pääsin pyöräni selkään ja aloin polkea.  Pyörä oli yhtä raskas kuin aikaisemminkin.  Pian heräsin hikisenä.

Näin alkoi vuosi 2009

Jacob

En ole tainnut kertoakaan Sinulle, että olen kulkenut sädehoidossa yhteensä kolmekymmentäseitsemän (37) kertaa.

Aikaa siihen meni viikkoa vaille kaksi kuukautta.  Tuntuu hämmästyttävältä miltä hoito ei tunnu.  Se ei todellakaan tunnu miltään, ei maistu miltään eikä tuoksu miltään.  Olen sikäli onnellisessa asemassa että mitään hankalia sivuoireita ei ole tullut hoidon aikana eikä jälkeen päinkään.

Eräs kaverini kyseli kerran kesken hoitojakson puhelimessa.  Keskustelumme meni suunnilleen näin:

- Saanko esittää kysymyksen?
- Ole hyvä.
- Ollaanko hoidossa housut jalassa?
- Kyllä minulla ainakin on pikkuhousut.
- Saanko esittää jatkokysymyksen?
- Ole hyvä vaan.
- Eikö siinä housut kärvenny?

Näin vääriä tietoja maailmalla liikkuu.

Kaikesta huolimatta.  Hyvää joulunalusta-aikaa.

Palataan uniin taas myöhemmin.

Jacob

    Mårå taas, pitkästä aikaa!

Sarjassa ei niin kesäisiä, mutta unia kuitenkin.  Viime yönä olin olevana tyhjentämässä jonkin koulun kirjavarastoa.  Lastasimme, en enää muista keitä muita oli mukana, pienen pakettiauton täpö täyteen kirjalaatikoita. 

Auton ympärille kerääntyi ihmisiä.  Nämä katselivat kirjoja ja olisivat halunneet ottaa niitä mukaansa.  Meillä ei ollut lupa antaa kirjoja pois, vaan ne oli vietävä kaatopaikalle. 

Auto tuli aivan täyteen ja liikkeellelähtö oli hiekkaiselta pihalta vaikeaa.

(Heidille tiedoksi:  Jacob on Kaurajärvellä Ahlskogin piian aitassa juuri tällä hetkellä.  Kännissä kuin ellun kana!  Parin päivän kuluttua alkaa Kalapää-järvellä pontikan keitto.  Hitaasti on kirjoittaminen edistynyt näin kesällä.  Jospa tuo kirjojen kaatopaikalle kuskaaminenkin siitä johtuu?)

Jacob

    Kiitos Heidi

Kiitos Heidi vinkistä valmistaa voikukkakotiviiniä.  Taidan kuitenkin tyytyä kaupan tuotteisiin.

Viime yönä kiinalainen lääkäri oli määräävinään minulle kaikenlaisia kiinalaisia pillereitä.  Niitä oli eri värisiä, kirjavia ja raidallisia.  Hän antoi tarkat ohjeet miten mitäkin rohtoa oli nautittava. 

Kotiin päästyäni yritin muistaa ohjeet.  Arvaat varmaan millä menestyksellä.  Tarkoin ohjeiden mukaan pillerit nautittuani huomasin, että noin  puolet pillereistä jäi pöydälle.

Olen muuten vähentänyt lääkitystäni oma-aloitteisesti.  Näkyykö se teskstiksässnäni?

Jacob

    Voi näitä uniani!

Viime yönä olin kävelevänä erään rannikkokaupungin kadulla.  Huomasin, että kadun vasemmalla puolen oli punatiilestä rakennettu kirkko.  Pääovi oli kirkkoon suoraan kadulta.  Hämmästykseni huomasin, että oven vasemmalla puolella kirkon seinässä oli pankkiautomaatti.

Loppujen lopuksi idea olisi hyvä.  Kirkkoon menijät voisivat tankata lompakon kuntoon.  Jokaisen seurakunnan talouspäällikön on helppo laskea kolehtitulojen kasvu, mikäli jokainen laittaisi kolehtihaaviin 20 euron setelin. (20 euroahan on pienin seteli, minkä automaatista saa).

Unen idea on vapaasti käytetävissä.

Oletteko muuten panneet merkille, että voikukka menestyy tänä vuonna erinomaisesti.  Mistähän saisi voikukkaviinin teko-ohjeen?

Jacob